1) Bradykardiatahdistimet (VVI tai DDD)
- Sick sinus syndroma
- 2.-3. asteen eteiskammiokatkos
2) Vajaatoimintatahdistimet (CRT-P)
CRT-hoitoa tulee harkita
- jos potilaalla on lääkehoidosta huolimatta LVEF ≤ 35 %, NYHA 2-4 -oireet, sinusrytmi, LBBB ja QRS > 130 ms
- jos potilaalla, jolla on systolinen sydämen vajaatoiminta, ilmenee tahdistinhoidon tarve ja erityisesti on oletettavissa runsas kammiotahdistuksen tarve (esim. AV-katkos)
CRT-hoito ei yleensä hyödytä potilaita, joilla on kapea QRS ≤130 ms tai iso infarktiarpi.
3) Rytmihäiriötahdistin (ICD tai CRT-D)
Primaaripreventio
Ennalta ehkäisevä hoito
- Sydäninfarktin jälkeen ≥ 40 vrk, LVEF on ≤ 35 % ja NYHA II–III -oireet.
- Sydäninfarktin jälkeen ≥ 40 vrk LVEF ≤ 30% ja NYHA I -oireet.
- Sydäninfarktin jälkeen NSVT ja LVEF ≤ 40% sekä ELFYS-tutkimuksessa käynnistyy pitkäkestoinen VT tai VF.
- Laajentava kardiomyopatia, kun LVEF ≤ 35 % ja potilaalla NYHA II-III oireet tai syncope.
Jos QRS > 130ms (LBBB), harkittava CRT-D ja
Sekundääripreventio
Rytmihäiriötahdistin on tarkoitettu ehkäisemään äkkikuolemaa potilailla, joilla on todettu
- henkeä uhkaava kammioperäinen rytmihäiriökohtaus ilman akuuttia iskemiaa
- pitkäkestoinen kammiotakykardia ja LVEF < 40 %
- kammiovärinä ilman parannettavaa syytä.
Rytmihäiriötahdistin elämän loppuvaiheessa
Tahdistimen defibrillaatiotoiminto tulee kytkeä pois yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, ja asia pitää ottaa potilaan kanssa puheeksi ajoissa.
Jos defibrillaatiotoiminto on jäänyt kytketyksi ja kuoleman lähestyessä laite antaa sähköiskuja, ne saadaan lakkaamaan asettamalla tahdistimen päälle magneetti. Voidaan myös konsultoida tahdistinpoliklinikkaa, jossa defibrillaatiotoiminto voidaan kytkeä pois. Bradykardiatoiminto jää päälle.
