Eteisvärinä
1. Antikoagulaatiohoito ks. linkki Antikoagulaatiohoidon aiheet ja toteutus eteisvärinäpotilaalla
- Tromboembolisen ja vuotoriskin arvioinnissa on suositeltavaa käyttää CHA2DS2-VASc- ja HAS-BLED-pisteytyksiä.
- Suorat antikoagulantit ovat ensisijainen valinta.
- Sekä hyvin toteutuva varfariinihoito (TTR > 80%) että suorat antikoagulantit sopivat eteisvärinää sairastavan sydämen vajaatoimintapotilaan hoidoksi huomioiden vasta-aiheet.
2. Sykekontrolli (potilas jää flimmeriin)
- Tavoite levossa 60-100/min.
- Beetasalpaaja ja tarvittaessa lisätään digoksiini.
- Ellei lääkehoidolla saada toivottua vastetta, harkitaan AV-junktion ablaatiota, jolloin potilas tarvitsee pysyvän tahdistimen.
3. Rytmikontrolli (pyritään sinusrytmin ylläpitämiseen)
- Beetasalpaaja tai amiodaroni.
- Eteisvärinän ablaatiohoito
- voi tulla kyseeseen myös sydämen vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla.
- ablaatiota puoltaa erityisesti eteisvärinän lyhyempi kesto ja potilaan ikä < 65 vuotta.
Tyypin 2 diabetes
Metformiini
- Ensijainen lääke
- eGFR 30-60 ml/min ei ole este käytölle
- eGFR < 30 ml/min on kontraindikaatio.
SGLT2:n estäjät
- Empagliflotsiini
- vähentää annoksella 10mg/vrk sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ( EF ≤ 40%) sekä diabeetikoilla että ei-diabeetikoilla kardiovaskulaarikuolemia, sydämen vajaatoiminnasta johtuvia kuolemia ja hidastaa munuaistoiminnan huonontumista (EMPEROR-reduced-tutkimus)
- Dabagliflotsiini
- vähentää annoksella 10mg/vrk sydämen vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja ja vähentää kardiovaskulaarikuolleisuutta sekä diabeetikoilla että ei-diabeetikoilla, joilla EF ≤ 40 % (DAPA-HF-tutkimus)
GLP-1-agonistit
- Liksenatidia, eksenatidia, liraglutidia, semaglutidia tai dulaglutidia voi käyttää sydämen vajaatoiminnassa.
DPP-4:n estäjät
- Sitagliptiinia ja linagliptiinia voi käyttää sydämen vajaatoiminnassa
Insuliini
- Insuliinihoito on aiheellinen, jos hyperglykemian hoito muilla lääkkeillä ei ole hallinnassa.
Tiatsolidinidionit
- Glitatsoni tai pioglitatsoni ovat kontraindisoituja sydämen vajaatoimintapotilaalla (nesteretentio).
Raudanpuute
Raudanpuutteen korjaaminen i.v.raudalla parantaa systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan suorituskykyä ja elämänlaatua sekä vähentää sairaalahoitojaksoja, vaikka ei olisi anemiaa. Hyötyä diastolista vajaatoimintaa sairastavilla ei ole osoitettu.
Indikaatio
Sydämen vajaatoimintapotilas, jolla EF ≤ 45% ja NYHA ≥ 2 oireet.
- Tarkista rautastatus, vaikka potilas ei olisi aneeminen.
- Määritä ferritiini (P-Ferrit) ja transferriinisaturaatio (fP-TrFeSat).
- Transferriinireseptorista (P-TfR) ei ole tutkimustietoa, miten tulkitaan tässä indikaatiossa
- akuutin pahenemisvaiheen hoidon aikana
- kontrollikäynnin yhteydessä kerran vuodessa
i.v.rauta jos:
- ferritiini on < 100 μg/l tai
- ferritiini on 100-299 μg/l ja transferriinisaturaatio on < 20%.
Ferinject ® tai Monofer®: |
Ferinject ® tai Monofer®: |
|
Hb (g/l) potilaan paino 35kg- < 70 kg |
potilaan paino ≥ 70 kg |
|
<100 1500 mg |
2000 mg |
|
≥ 100 1000 mg |
1500 mg |
|
140-150 500mg |
500 mg |
Maksimikerta-annos on Ferinject® 1000mg/15 min i.v. ja tarvittaessa lisäannos 500-1000mg i.v. 1 viikon kuluttua
tai vaihtoehtoisesti MonoFer® max. 20mg/kg/30min i.v. ja tarvittaessa lisäannos 1 viikon kuluttua
Potilaille, joiden HB≥ 140 g/l tai paino < 35 kg, alkuannos on max. 500mg rautaa, ja rautaparametrit on tarkistettava ennen uuden annoksen antamista.
Jos Hb ≥ 150 mg/l, rautaa ei pidä antaa.
Potilasta on seurattava vähintään 30 min infuusion jälkeen yliherkkyysreaktioiden varalta.
Kontrolloi 3 kk:n kuluttua rautahoidon jälkeen rautaparametrit. Jos tuolloin
- ferritiini on < 100 μg/l tai
- ferritiini on 100-299 μg/l ja transferriinisaturaatio on < 20%.
- Ferinject® tai MonoFer on 500 mg i.v.
Huomioitava
- i.v.rautaa ei tule antaa aktiivisen infektion aikana.
- Raudanpuutteen syy on selvitettävä.
Muut liitännäissairaudet
Katso Käypä Hoito -suositus 2017 (Duodecim): Liitännäissairaudet
