Lääkehoito

Lääkeaineryhmät

 

Lääkehoidon aloitus

Perustutkimukset ennen lääkehoidon aloitusta

    • pvk, K, Na, Krea, eGFR, proBNP, P-Gluk,HBa1c, lipidit, TSH, U-kemSeul ja EKG (akuuteilla lisäksi troponiini, CRP, a-astrup)
    • thorax
    • verenpaine
    • paino
  • Sydämen ultraäänitutkimus tulisi mahdollisuuksien mukaan tehdä ennen hoidon aloitusta (Käypä hoito -suositus 2017.)

Sydämen vajaatoiminnan lääkityksen voi aloittaa myös kliinisen diagnoosin perusteella.

Avohoidossa lääkityksen voi aloittaa proBNP:n ottamisen jälkeen diureetilla esim. furosemidi 20-40mg x 1-2, jos potilaalla on NYHA I-II –oireet ja viitettä nesteretentiosta, vaikka vajaatoimintadiagnoosi ei olisi varma ja tutkimukset olisivat kesken. Potilaalle voi varata ajan aluekardiologille sydämen ultraäänitutkimukseen ja varata terveyskeskukseen ajan 2–4 viikon kuluttua, jolloin vointikontrolli ja K Na krea.

Sairaalassa lääkityksiä aloitetaan yhtäaikaisesti.

Systolinen vajaatoiminta

Pyritään ennustetta parantavien lääkkeiden tavoiteannoksiin tai suurimpaan annokseen, minkä potilas sietää. Lääkitys titrataan vähitellen. Huomioitava, että diureetit ovat oireenmukaista hoitoa, ja pyritään miniannokseen tai joissakin tapauksissa diureetti voidaan lopettaa, jotta voidaan käyttää maksimiannoksia ennusteeseen vaikuttavista lääkkeistä.

Ennustetta parantava lääkehoito

Lääkehoidon aloitus avohoidossa tai poliklinikalla

Potilas on oireeton tai lieväoireinen (NYHA I-II)

Lääkehoidon aloitus sairaalassa

Vaikea oireisto

Hengenahdistus levossa tai jo vähäisessä rasituksessa (NYHA III-IV.) Hypotensio (systolinen verenpaine < 100 mmHg)

Heikentynyt kudosperfuusio

Hyponatremia (S-Na < 132 mmol/l) liittyy usein hypotensioon, munuaisten vajaatoimintaan ja merkittäviin kudosturvotuksiin. Merkki huonosta ennusteesta. Munuaisten vajaatoiminta (S-Krea > 200 mikromol/l, eGFR < 30 ml/min/1,73m2)

Polyfarmasia

Useita samanaikaisia lääkityksiä, jotka voivat vaikuttaa verenpaineeseen ja munuaisten toimintaan.

Ennalta-arvaamaton vaste lääkehoidolle

Merkittävä ahtauttava läppäsairaus.

Hyperkalemia

Kalium > 5.0 mmol/l

Lääkkeiden aloitusjärjestys sydämen systolisessa vajaatoiminnassa

 

Diureetti

Diureetit ovat oireenmukaista lääkitystä, eivät vaikuta ennusteeseen

  • Pyritään pienimpään annokseen, joka lievittää oireet ja purkaa nestekertymät, yleensä 20-160mg/vrk jaettuna 1-2 annokseen
  • Voidaan sopia diureetin annostelun nosto tilapäisesti painon mukaan
  • Sovitaan yhteystiedot hoitopaikkaan

Hoito aloitetaan diureetilla, jos nestekertymiä (turvotuksia, lisääntynyt verekkyys thorax-kuvassa, pleuranestettä).

Hoito aloitetaan pienellä annoksella, furosemidi 20-40mg x 1-(2) po.

  • Paino aamulla WC-käynnin jälkeen, määritetään tavoitepaino.
  • Annosmuutoksen jälkeen K Na krea, verenpainekontrolli 2-4 viikon kuluttua.
  • Omahoidossa annetaan yksilöllisiä ohjeita.

Taulukko 8. Diureettien aloitus- ja ylläpitoannokset (mg/vrk.)

Diureetti

Aloitusannos

Tavallinen ylläpitoannos

Loop-diureetti

   

Furosemidi

20-40 mg

40-250 mg

Tiatsidit

   

Hydroklooritiatsidi

25 mg

50 mg

Indapamidi

2,5 mg

2,5-5 mg

Metolatsoni

1,25 mg

2,5 mg

Kaliumia säästävät diureetit*

   

Amiloridi

2,5 mg

20 mg

Triamtereeni

25 mg

100 mg

Eplerenoni

12,5 mg

50 mg

* Annos käytettäessä ACE:n estäjää / AT1-salpaajaa. (** annos, jos ACE:n estäjä / AT1-salpaaja ei ole käytössä.)

Diureettihoito pahenemisvaiheessa

Osastohoitoon, jos

  • Diureettihoidosta huolimatta lisääntyvä paino, pahenevat turvotukset ja paheneva hengenahdistus
  • Metolatsoni
    • Metolatsoni 2.5-5mg kerta-annoksena, vasteen mukaan voidaan antaa useampana päivänä / viikko. Aloitettava osastolla, arvioidaan voidaanko käyttää kotona, seuraa painoa ja verenpainetta
  • i.v-diureetti
    • Vajaatoiminan vaikeutuessa nesteretention vuoksi (NYHA III-IV) lääkkeiden imeytyminen voi vaikeutua, furosemidi 20-40 mg x 3-4 iv tai vähintään vastaava annos kuin kotilääkityksessä
    • Tai furosemidi 5-20 mg iv alkuun ja jatkoon furosemidi-infuusio 2-10 mg / t, 60-1000 mg / vrk.

Diureettihoitoon liittyviä ongelmia

Pyritään pienimpään mahdolliseen diureettiannokseen.

Liian suureen diureettiannokseen viittaa

    • Verenpaineen lasku, pulssin nousu, huimaus (verenpaineen lasku pystyasennossa.)
    • Krea nousee/eGFR laskee.
  • Systolinen verenpaine voi olla vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa tasolla 90-100 mmHg tasolla, ja potilaalla ei ole tästä oireita.
 

Kihti

  • Kortisoni paikallisesti.
  • Tulehduskipulääkettä vain vaikeiden oireiden ajaksi.
  • Jos useampi kihtikohtaus vuodessa ja s-uraatti selkeästi suurentunut, allopurinolin aloitus huomioiden munuaisfunktio.

Hyponatremia

  • Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa hyponatremia on seurausta nesteretentiosta, ei suolan puutteesta.
  • S-natrium voi olla tasolla 130-135 mmol/l ilman ongelmia.
  • Hyponatremia korjaantuu nesterajoituksella.
  • EI SUOLALISÄÄ!

ACE:n estäjä

Ennusteeseen vaikuttava lääke

  • NYHA I-II potilaiden hoito voidaan aloittaa avohoidossa

ACE:n estäjä on ensisijainen, AT1-salpaaja toissijainen, jos ACE:n estäjä ei sovi

  • hoito aloitetaan pienellä annoksella
  • aloitusannos ei saa jäädä hoitoannokseksi
  • pyritään maksimiannokseen tai suurimpaan annokseen,
    minkä potilas sietää. (Muista pienin mahdollinen diureettiannos, jotta voit nostaa ACE:n estäjää)

ACE:n estäjän annostelu

Lääkeryhmä

Lääke

Aloitusannos (mg/vrk)

Tavoiteannos (mg/vrk)

ACE:n estäjä

Enalapriili

2,5mgx 1

10 mg x 2/vrk

 

Kaptopriili

6,25 mg x 2-3

25-50 mg x 3/vrk

 

Lisinopriili

2,5mgx 1

5-20 mg x 1/vrk

 

Perindopriili

2mgx1

2-4 mg x 1/vrk

 

Ramipriili

1,25 mg x1

2,5-5 mg x 2/vrk

Vastaanotto

  • Annos kaksinkertaistetaan 2-4 viikon välein ja tarkistetaan potilaan vointi ja verenpaine.
  • Sairaalahoidossa oleville potilaille annokset nostetaan nopeammin.

Soittokontrolli

  • K, Na ja Krea tarkistetaan 2 viikon kuluttua jokaisesta annoslisäyksestä ja 2 viikon kuluttua maksimiannoksesta.

Ongelmatilanteita ACE:n estäjän käyttöön liittyen

Verenpaineen lasku

  • Systolinen verenpaine laskee
    usein 90-100 mmHg tasolle, mikä ei ole este hoidon jatkumiselle, jos potilas on oireeton hypotoniasta.
  • Jos verenpaineen lasku aiheuttaa heikotusta tai huimausta, vähennetään diureettiannosta, jos laskimopaine ei ole koholla eikä ole turvotuksia.
  • Vähennä tai lopeta muita verenpainetta alentavia lääkkeitä (esim. kalsiumsalpaajat.)

Yskä

Jos yskä ei johdu vaikeutuneesta vajaatoiminnasta tai infektiosta, vaihdetaan ACE:n estäjän tilalle AT1-salpaaja

Lääke Aloitusannos Ylläpito-/tavoiteannos
Kandesartaani 4-8 mg x 1 32 mg x 1
Valsartaani 40 mg x 2 160 mg x 2
Losartaani 50 mg x 1 150 mg x 1
Telmisartaani 40 mg x 1 80 mg x 1

Hyperkalemia tai munuaisten toiminnan heikkeneminen

  • Jos hoidon aikana S-K > 5.5 mmol/l, puolita ACE:n estäjän annos, kaliumkontrolli 1 viikon kuluttua.
  • Jos hoidon aikana S-K> 6.0 mmol/l, ACE:n estäjä lopetetaan ja kaliumkontrolli 1 viikon kuluttua.
  • Jos hoidon aikana krea suurenee > 50% tai krea> 260mmol/l tai eGFR pienenee < 25 ml/min/1.73m2:iin, tulee ACE:n estäjä tauottaa.

Jos ACE:n estäjä joudutaan taottamaan tai lopettamaan munuaisongelman ja/tai hyperkalemian vuoksi, on konsultoitava erikoissairaanhoitoa. Hyperkalemialääkkeet.

Beetasalpaaja

Ennusteeseen vaikuttava lääke

  • Aloitetaan pienellä annoksella, kun potilaalla on todettu systolinen vajaatoiminta (EF ≤ 40%) ja diureetti ja ACE:n estäjä lääkitys on vakiintunut.

  • Voidaan aloittaa ennen ACE:n estäjää, jos vajaatoiminta liittyy takykardiaan ja sydänlihasiskemiaan.

Beetasalpaajahoidon edellytykset

  • ACE:n estäjä- ja diureettiannokset ovat vakiintuneet.

  • Potilas ei ole riippuvainen suoneen annettavasta inotrooppisesta lääkkeestä.

  • Potilaalla ei ole bradykardiaa (syke < 60) eikä toisen tai kolmannen asteen eteiskammiokatkosta.

  • Systolinen verenpaine > 100 mmHg.

  • Ei labiilia ahtauttavaa keuhkosairautta.

  • Erityistilanteissa aloitus ennen ACE:n estäjää tai sen rinnalla.

Beetasalpaajahoidon annostukset

Beetasalpaaja

Koeannos

Seuraavat annokset

Tavoite

Bisoprololi

1,25 mg

2,5 mg             5 mg

10 mg

Karvediloli

3,125 mg

6,25 mg      12,5 mg

50 mg

Metoprololisuksinaatti

12,5 mg

25 mg            50 mg

200 mg

Nebivololi

1,25 mg

2,5 mg             5 mg

10 mg

  • Aloitetaan pienellä annoksella, annosta nostetaan 2-4 viikon välein.
  • Oireet, verenpaine, paino ja EKG.
  • Alkuvaiheessa vajaatoimintaoireet saattavat pahentua, voidaan lisätä diureettia, tai palata edelliseen annokseen ja pitää huomioida myös muut syyt, miksi oireet ovat pahentuneet.

Spironolaktoni

Ennusteeseen vaikuttava lääke

  • Jos lievässä vajaatoiminnassa (NYHA II) hypokalemiaa, lisätään spironolaktoni, ei kaliumtabletteja.
  • Jos NYHA III-IV oireet optimaalisesta ACE:n estäjä- ja beetasalpaaja lääkityksestä huolimatta, lisätään spironolaktoni.
  • Aloitetaan annoksella 12.5mgx1 ja nosto ad 25 mg x 1
    • jos ei ACE:n estäjää/AT1-salpaajaa, annos voidaan nostaa ad 100 mg / vrk.
  • K ja krea kontrolli 1-2 viikon kuluttua annosmuutoksesta.

Digitalis

Oireenmukaista lääkitystä, vähentää sairaalahoitojaksoja

  • Eteisvärinäpotilaalle nopean kammiovasteen hidastamiseen, jos sykettä ei saada maksimaalisellakaan beetasalpaajalla riittäväksi.
  • Sinusrytmissä olevalle potilaalle, jolla NYHA III-IV oireet maksimaalisesta lääkityksestä huolimatta.
  • Annos yleensä 0.125 mg x 1.
  • 0.0625 mg x 1 pienikokoisille, vanhuksille ja munuaisten vajaatoiminnassa.
  • S-digoksiini kannattaa määrittää alkuvaiheessa, annosmuutoksen jälkeen tai jos kehittyy munuaisten vajaatoimintaa.
  • Tavoitepitoisuus 0.5-0.9 ng/l.

Kontraindikaatiot

  • 2. tai 3. asteen eteiskammiokatkos
  • Hypertrofinen obstruktiivinenkardiomyopatia
  • WPW-syndroma.

Antikoagulantti sydämen vajaatoiminnassa

Antikoagulaatiohoito eteisvärinässä

  • Tromboembolisen ja vuotoriskin arvioinnissa käytetään
    CHA2DS2-VASc- ja HAS-BLED-pisteytyksiä.
  • Suorat antikoagulantit ovat ensisijainen valinta.
  • Sekä hyvin toteutuva varfariinihoito (TTR > 80%) että suorat antikoagulantit sopivat
    eteisvärinää sairastavan sydämen vajaatoimintapotilaan hoidoksi huomioiden vasta-aiheet (mekaaninen tekoläppä, vaikea munuaisten vajaatoiminta, eGFR <25).

Antikoagulaatiohoito, kun potilaalla on sinusrytmi

  • Kuvantamistutkimuksissa on todettu sydämensisäinen hyytymä
    (ainakin, jos hyytymä on tuore ja liikkuva).
  • Systolinen vajaatoiminta ja sairaushistoriassa aivoinfarkti tai TIA,
    muu valtimoembolia tai laskimotukos.

ASA-hoito

  • Ei rutiininomaista ASA-hoitoa.
  • ASA, jos sydämen vajaatoiminnan taustalla on sepelvaltimotauti tai jokin muu
    vajaatoiminnasta riippumaton ASA:n käyttöaihe.

Nitraatti ja kalsiumkanavan salpaaja

Nitraatti

  • Käytetään kroonisessa sepelvaltimotaudissa ja akuutissa vaiheessa iskeemisessä vajaatoiminnassa.

Kalsiumkanavan salpaaja

  • Amlodipiiniä tai felodipiiniä voidaan käyttää, jos liitännäissairautena on hypertonia,
    joka ei ole hoitotasapainossa ACE:n estäjän tai AT1-salpaajan ja beetasalpaajan jälkeen.
  • Diltiatseemi ja verapamiili ovat kontraindisoituja sydämen vajaatoiminnassa.

Lääkehoito erikoissairaanhoidossa 

Angiotensiinireseptorisalpaajan ja neprilysiiniestäjän yhdistelmä - ARNI

Ennusteeseen vaikuttava lääke

  • Sakubitriilin ja valsartaanin yhdistelmä
  • Indikaatio: valsartaanin ja sakubitriilin yhdistelmää voidaan käyttää sydämen vajaatoiminnan systolisessa vajaatoiminnassa ACE:n estäjän tilalla niillä potilailla, joilla on vielä sydämen vajaatoiminnan oireita sen jälkeen, kun ACE:n estäjän, betasalpaajan ja mineralokortikoidireseptorin salpaajan annokset on lisätty suurimpiin potilaan sietämiin annoksiin ja diureettihoito on optimoitu.

Rajoitettu erityiskorvattavuus (289)

  • B-lausunto sisätautien tai kardiologian yksiköstä tai näiden alojen erikoislääkäriltä
    • Erityiskorvausoikeus myönnetään asianmukaisen, hyvän hoitokäytännön mukaisen NYHA 2-4 -luokan kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon, kun vajaatoimintaan liittyy alentunut sydämen vasemman kammion ejektiofraktio (enintään 35%) ja aiempi hoito ACE:n estäjällä tai AT1-salpaajalla ei ole tuottanut riittävää hoitovastetta
  • Aloitetaan polikliinisesti sydänkeskuksessa tai vuodeosastolla

Hoidon aloituksen edellytyksenä

    • Verenpaine ≥ 100 mmHg
    • S-K ≤ 5.4 mmol/l
    • eGFR ≥ 15 ml/min/1.73 m2

Kontraindikaatiot

  • Samanaikainen ACE:n estäjän käyttö
  • Perinnöllinen tai idiopaattinen angioödeema
  • Angioödeema ACE:n estäjän tai AT1-salpaajan käytön yhteydessä
  • Vaikea maksan vajaatoiminta, biliaarinen kirroosi tai kolestaasi
  • Raskauden toinen tai kolmas kolmannes.

Hoidon aloitus

  • Aloitusannos 49/51mgx2
    • Nosto 2-4 viikon kuluttua annokseen 97/103mgx2.
    • Ennen annoksen nostoa RR, K, Na ja eGFR.
  • Aloitusannos 24/26mgx2, jos RAA-järjestelmän
    salpaus pienellä annoksella (vastaa enalapriili <
    10mg/vrk) tai ei RAA-järjestelmän salpausta
    • 3-4 viikon kuluttua 49/51mgx2 ja 3-4 viikon kuluttua
      97/103mgx2.
    • Ennen annoksen nostoa RR, K, Na ja eGFR.
    • SVP 100-110 mmHg
    • Keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta eGFR
      < 30–60 ml/min/1.73 m2
    • Keskivaikea maksan vajaatoiminta tai ASAT/ALAT-arvot
      yli kaksinkertaiset suhteessa viitearvojen ylärajaan.

Huomioitavaa

  • Lopeta ACE:n estäjä 36 tuntia ennen aloitusta
  • AT1-salpaajahoidossa ei tarvita lääkkeetöntä jaksoa
    ennen hoidon aloitusta
  • Hypotensio
    • Onko diureettien ja muiden lääkkeiden annos
      liian suuri?
    • Lääkkeen annoksen pienentäminen, tauotus.
  • S-K > 5.4 mmol/l, hoidon lopettamista harkittava.
  • Munuaisten toiminnan heikkeneminen kliinisesti
    merkittävästi, lääkkeen annoksen pienentäminen,
    tauotus.
  • proBNP seurannassa.

Hyperkalemialääkkeet (natriumsirkoniumsyklosilikaatti, patiromeeri)

Patiromeeri

  • Aloitusannos 8,4 g annospussi x 1 päivässä (lasiin vettä 40 ml + annospussi ja sekoitus + 40 ml vettä)
  • Annosta voidaan suurentaa tarvittaessa ad 25,2 g enimmäisannokseen
  • Kun S-Kalium laskee halutun alueen alapuolelle, annosta pitää pienentää tai valmisteen käyttö lopettaa
  • Patiromeerin ja muiden suun kautta otettavien lääkkeiden välissä on oltava 3 tuntia

Lääkekorvattavuus: 3020 Patiromeeri

Patiromeeri on rajoitetusti peruskorvattava lääke. Sen peruskorvausoikeus (3020) myönnetään hyperkalemian hoitoon seuraavin edellytyksin:

  • Erillisselvitys: Lääkärinlausunto B erikoissairaanhoidon nefrologian, sisätautien tai kardiologian yksiköstä tai näiden alojen erikoislääkäriltä.
  • Lääketieteelliset edellytykset: Peruskorvausoikeus myönnetään hyperkalemian hoitoon kroonista munuaissairautta sairastaville aikuisille, jotka käyttävät ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa ja
    • joilla patiromeerihoitoa aloitettaessa munuaiskerästen suodatusnopeus (GFR) on 15-59 ml/min (munuaistaudin vaihe 3-4) ja
    • jotka eivät ole dialyysihoidossa ja
    • joille natriumpolystyreenisulfonaattihoito ei sovi.
  • Lausunnossa on sairautta ja sen aiempaa hoitoa ja hoitotuloksia koskevien tietojen lisäksi esitettävä hyvän hoitokäytännön mukainen hoitosuunnitelma.

Natriumsirkoniumsyklosilikaatti

  • Ei ole korvattava.

Ivabradiini

Ei vaikuta ennusteeseen, vähentää sairaalahoitojaksoja

  • Sinusrytmissä oleville, ei hidasta eteisvärinän
    kammiovastetta
  • Vakaassa vaiheessa oleville systolista vajaatoimintaa
    sairastaville NYHA II-IV –potilaille, joilla EF < 35%, ja joille
    beetasalpaaja ei sovi tai sinusrytmissä oleville potilaille,
    joilla maksimaalisesta beetasalpaaja-lääkityksestä
    huolimatta syke > 75/min
  • Aloitusannos 5 mg x 2 ( > 75-vuotiallle 2.5 mg x 2)

Hoidon aloituksen edellytyksenä

  • Jos EF < 35% ja NYHA II-IV oireet
    huolimatta maksimaalisesta
    lääkityksestä (ACE:n estäjän tai AT1-
    salpaajan, beetasalpaajan,
    spirinolaktonin ja diureetin käyttö)
  • Ivabradiinin lisäys, jos syke > 75/min

Kontraindikaatiot

  • Sinussolmukkeen sairaus
  • Eteiskammiokatkos
  • Leposyke < 60/min
  • Vaikea hypotensio RR ≤ 90/50 mmHG

Diastolinen vajaatoiminta (EF ≥40%)

Diastolinen vajaatoiminta

  • Liittyy tavallisesti sydänlihaksen iskemiaan ja esiintyy yhdessä systolisen vajaatoiminnan kanssa.
  • Itsenäisenä LVH:n ja lisääntyneen fibroosin (verenpainetauti, hypertrofinen kardiomyopatia, ikääntyvä sydän) tai sydänlihaksen infiltraation (amyloidoosi,hemokromatoosi) yhteydessä.
  • Oireena rasitushengenahdistus.
  • Iäkäs potilas (> 75 vuotta) tai sepelvaltimotauti tai hypertonia.
  • EKG:ssa LVH.
  • Nopean rytmin aikana ilmaantuu vajaatoiminta.
  • Sydämen koko normaali tai lähes normaali.
  • ProBNP koholla.

 

  • Hoito kohdistuu perussairauteen
  • Hoidolla pyritään hoitamaan aiheuttajasairautta (verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja eteisvärinä) ja lievittämään oireita.
  • Tutkimusnäyttö lääkehoidon vaikutuksista ennusteeseen ja tehoon vähäistä.
  • Diureetti nesteretentioon, varottava hypovolemiaa.
  • Spironolaktoni on vähentänyt sairaalahoitoja.
  • Sinusrytmin ylläpito tärkeää.
  • Nopean sykkeen hidastaminen beetasalpaajalla, myös eteisvärinässä.
  • Eteisvärinässä antikoagulaatiohoito.
  • Kandesartaani ja perindopriili vähentävät oireita, ei vaikutusta ennusteeseen.
  • Kandesartaani on vähentänyt sairaalahoitoja

Vajaatoimintapotilailla vältettäviä lääkkeitä 

Vajaatoimintapotilaalla vältettäviä lääkkeitä

  • NSAID-tulehduskipulääkkeiden jatkuva käyttö
    • Munuaissairauden yhteydessä tulehduskipulääkkeiden käytöstä
      tulisi pidättäytyä kokonaan (heikentävät ACE:n estäjien ja
      AT1-salpaajien sekä diureettien tehoa.)
    • Koksibit: haitalliset vaikutukset kuten muilla tulehduskipulääkkeillä.
  • Systeeminen glukokortikoidihoito (nesteretentio.)
  • Kalsiumestäjistä verapamiili ja diltiatseemi.
  • Antiarytmiset lääkkeet (proarytmian mahdollisuus,
    negatiivinen inotrooppinen vaikutus.)
  • Giltatsoni-ryhmän diabeteslääkkeet (nesteretentio.)
  • Trisykliset masennuslääkkeet (proarytmiariksi.)
  • Solunsalpaajat, joilla on kardiotoksisia vaikutuksia (kuten
    antrasykliiniryhmä, trastutsumabi.)

Vaikeutuvan tai huonosti lääkitykselle reagoivan vajaatoiminnan hoito 

Kardiovaskulaariset syyt

  • Sydänlihasiskemia, epästabiili angina
  • Takykardiat (nopea eteisvärinä)
  • Bradyarytmiat (sairas sinus oireyhtymä,
    eteiskammiokatkokset
  • Korkea verenpaine
  • Keuhkoembolia.

Muut syyt

  • Infektiot, kuten keuhkokuume, yleistynyt infektio (sepsis)
  • Anemia
  • Hyper- ja hypotyreoosi
  • Munuaisten vajaatoiminta
  • Ylipaino
  • Lääkehoitoon liittyvät ongelmat
  • Sydänlääkityksen laiminlyöminen
  • Tulehduskipulääkkeiden runsas tai jatkuva käyttö
  • Supistusvireyttä heikentävät lääkkeet
    (mm. verapamiili, diltiatseemi)
  • Runsas suolan käyttö
  • Runsas alkoholin käyttö.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *